Sattuma, johdatus, korkeampi voima, tuuri, onni... Jokin meitä ohjaa, olkoon nyt vaikka se sattuma tällä kertaa. Tosi surkeasta kuvasta johtuen joudun selittelemään vähän mistä on kysymys.
   Tiedättehän sen vapauden tunteen kun voi tukka hulmuten päristellä prätkällä kohti tuntemattomia ihmeitä. Minäkin semmoista kokeilin joskus eräässä lämpöisemmässä maassa kuin missä normaalisti asustelen. Suomalaisen näkökulmasta katsottuna väärän kätinen liikenne ja täydellinen liikennesäännöttömyys olivat jotain sellaista että hengissä selviämistä voisi kuvailla sanalla sattuma. No, meikäläinen on aina ollut vähän itsestään piittaamaton eikä se ollut varsinaisesti kuvassa näkyvään hämähäkkiin liittyvä alkuperäinen ajatus.
   Minä siinä kurvailin vuokraamallani upealla menopelillä ympäri kyliä, nautin maisemista, annoin ajoviiman jäähdyttää auringon salakavalasti vähitellen punertaessa hipiää ja poikkeilin nauttimassa virvokkeita ettei nestevajaus iskisi.
   Välillä kurvailin pääteiltä rauhallisemmille pienille hiekkateille nähdäkseni miten ihmiset oikeasti elävät turisteille rakennettujen alueiden ulkopuolella. Väistelin siinä norsuja, vesipuhveleita ja punertavaa kehoani huuliaan maiskutellen tuijottovia korppikotkia. Käännyin melkein poluksi muuttuvalle pienelle tieuralle joka alkoi nousta yhä jyrkemmin korkeuksiin. Hiukan yskähdellen menopelini alkoi hyytyä hiljaisempaan ja hiljaisempaan vauhtiin mäkeä yläilmoihin kavutessani. Lopulta, vauhti pysähtyi täysin eurooppalaisen ehkä hivenen sikäläistä keskivertoihmistä raskaamman kehoni painon alla. Hyppäsin pois ratsuni selästä ja aioin työntää loppumatkan retkikaveriani päästäkseni mäen päälle ja taas uudelleen vauhdin hurmaan. 
   Sattumalta laitoin merkille, että vain runsaan metrin päässä edessäni odotti valtaisa koko tien yli ulottuva hämähäkin verkko. Ja keskellä verkkoa jotakuinkin tarkalleen silmieni korkeudella odotti jättimäinen hämähäkki päivän ateriaansa. Se oli kooltaan vähintään kämmeneni kokoinen (eli hanska numero 12). Jotain luonnon ihmeistä tietäväni otin kunnioittavan perääntymisaskeleen ja tein pikaisesti uuden reittisuunnitelman. En ole varma oliko kyseinen otus myrkyllistä sorttia, mutta olen aivan varma että jos olisin tullut samaista polkua sattumalta alaspäin, olisin verkkoon törmättyäni ajanut ajokkeineni rotkoon ja kuollut joka tapauksessa.


Kyläteitä
 
Kulkuneuvoja

Siellä se odottaa, jokseenkin keskellä kuvaa!

Valokuvatorstai

korpun