Today, when I was returning from Lahti city (visited an art exhibition opening there), I decided to stop in this place. The medieval stone church was built in 1510-1540. It's still in use but as usual in Finland, doors were closed and locked. I don't understand why the doors could not be open day and night - it was about 9 pm. when I was there...


( Tuulos... )

 

If you really thought that I went to Molly's Irish Pub yesterday, you were wrong. I might have gone but no, I went HERE.

Last summer I heard a story about a squirrel for the first time. The squirrel had been seen in a local food store in central Finland and doing what? Stealing Kinder Surprise Chocolate Eggs. The little squirrel had gone inside the shop from an open door and returned continuously in the same criminal purpose. Only Kinder Eggs did for this little pilfer. The squirrel became famous and people went to the shop just to see it. Other envious shop owners didn't like the publicity and notified the Health Department about this horrible event (in Finland wild or domestic animals are not allowed to be inside food shops). The shop had to keep the door closed so that the celebrity could not come in any more.

Luckily, some generous people realised to donate money for the squirrel's chocolate eggs. Some woman from southern Finland had donated 40 Kinder Eggs for her. Now, the squirrel has her own food source outside the shop.
 
I would not be quite sure if chocolate was natural food for squirrel but it's told that she can open the package and eat just the chocolate. The story does not tell why she chooses only Kinder Eggs. And what does she do with all those little plastic surprises?

If you think I made up this story, check the TRUE story and picture from here (sorry, it's in Finnish) 

By the way, the squirrel have been seen some days ago, again! 

"When it's my time to pass away, let vultures eat my body!" As far as I know I'm not dying yet but inevitable that day comes sooner or later, so for you it's good to know my last wish. No any waste of coffins, flowers, tears or tombs. And as a birdwatcher I find it a really cool way of farewells! Unfortunately vultures are very rare in Finland and if you can't find any predators (bears will do too), maybe such a cute little iron vulture on top of my tombstone could replace my wish. Authorities in Finland might also be reluctant with the first wish.

Today I walked in the cemetery reading tombstones - no, looking for squirrels. I had some nuts in my pocket in case of any squirrel happened to be there. After I had eaten all nuts myself I saw one little squirrel running fast away. Well, it had a cone and it probably didn't care if I had any nuts left. While looking for some birds (vultures, hahaha) and squirrels I found some angels instead.

Viikonlopulla käväisin taas saaressa. Mitenkähän osaan kohta tulla sieltä pois lainkaan. Hyytävä pohjoinen oli kääntynyt leudommaksi eteläiseksi tuoden mukanaan kohtuullisemmat olosuhteet. Mökki kaipasi kuitenkin lämmitystä. Viehättävä leivinuuni oli odottanut tulentekijää kuulopuheiden perusteella niin kauan että "ei edes muista koska siellä on viimeksi ollut tulet". Nyt muistaa, lauantaina 5.5.2007. Tosin sitä ei perimätieto kertonut minne savun pitäisi uunista poistua. Pari tuntia meni uuniltakin muistaa minne päin niitä savuja kuuluisi tuprutella. Lopulta nokinen ja savunhajuinen mökkiläinen saattoi asettaa keinutuolin leivinuunin eteen ja huokaista helpotuksesta. Otin konjakkiryypyt tilanteen kunniaksi, potkaisin keinun liikkeeseen ja katselin vain uunin luukuista lepattavaa tulen loimotusta. (ekassa kuvassa uunin päällä näkyvä loimotus tulee kynttilöistä)



Mökkiläisellä ei ole vapaa-ajan ongelmia. Aika kuluu niin ettei huomaakaan. Seuraavaksi projektiksi otin pirtin kellovanhuksen. Olin yritellyt työnnellä heiluria vauhtiin saadakseni kotoisan kellon raksutuksen palaamaan tupaan. Kurkistus kellon avonaisesta kyljestä kertoi, että kellon käyttäjä oli kuollut jo aikaa sitten ja hänen muumioituneet jäänteensä olivat tomuuntuneina kellon sisällä. Nou hätä, putsasin kellon ja voitelin käsittääkseni kriittisimmät liikkuvat osaset. Tik, tak, tik, tak, ti. Kello kävi vain hetken. Tarkistelin kellokoneiston sisälmyksiä uudemman kerran ja lopulta sain laitteen käymään jopa viisi minuuttia. Ilman puolimetristä heiluria kello tikitti raivoisasti ainakin pari tuntia (siinä aika vilisi silmissä kun viisarit kiersivät samassa ajassa ainakin 12 tuntia), mutta heilurin kanssa voimat vaan uupuivat. Nostin kellon takaisin tuvan seinään ja tein suunnitelman koko kellon purkamisesta joskus myöhemmin käyttökunnon palauttamiseksi.



Viime vierailulla mielen vallannut mörkömäinen olotila oli kadonnut. Paikka tuntui paljon kotoisammalta tällä kertaa. Uusi myrskylyhty valaisi tupaa kynttilöiden tukemana. Löysin eräästä aitasta vanhan Petromaxin. Hmm, pitäisiköhän sitä yrittää palauttaa myös toimintakuntoon ennen syksyn pimeiden saapumista. Nythän päivä alkaa olla jo niin pitkä että pimeästä ei ole kohta tietoakaan.

Viikon aikana oli tullut muutamia lintumaailman muuttajia takaisin pesimäseuduille. Metsäkirvinen ja kalatiira ainakin uusina tulijoina. Havaitsin myös perhosia joita ei viime kerralla ollut näkysällä lainkaan, kuten suruvaippa ja sitruunaperhonen. Löysin myös ujon ja aran oloisen oravankin metsästä. Kurren paljasti vain maahan varisseiden kävynsuomujen rapina. Kovin lähelle se ei suvainnut ihmistä päästää, eikö se tiedä että sen kaupunkilaisserkut syövät ihmisten kädestä pähkinöitä!



Savunhajuisena mutta onnellisena(?) palasin taas takaisin sorvin ääreen hyvin tietoisena siitä, että palaisin saarelle lähiaikoina.